Puusormus

”Vetten kätköissä, alla aaltojen

Meren kehdossa, nukkuu neitonen

Yllään valkea viitta hulmuaa

Ja puusormus on hänellä sormessaan

Joskus yhä hän hymyilee

Kun ikiunensa läpi hän muistelee

Nuorta miestä, ensisuudelmaa

Puusormusta, lahjaa rakkaaltaan

Meren rannalla, auringon paisteessa

Keväällä, pihlajan katveessa

Löysi rakkaansa nuori neitonen

Sai lahjaksi puisen sormuksen

”Tämä olkoon merkki rakkautemme

Se iäksi liittäköön sydämemme

Koskaan en sinua jättäisi taa

Puusormus nyt valani vahvistaa”

Niin rannalla, alla pihlajan

He jakoivat ensisuudelman

Ja vahvistukseksi lupauksen

Sai neito puisen sormuksen

Niin seppeleen neito sai hiuksilleen

Ja viitan valkean harteilleen

Hääkellot kaikuen soivat taas

Puusormus on neidolla sormessaan

Kesän kuollessa saapui syksy taas

Heidän rakkautensa kukoistaa

He muistavat yhteisen lupauksen

Meren aallot, ja puisen sormuksen

Talven tuulet alkoivat puhaltaa

Ja ne toivat sodan tullessaan

”Palaan vielä, en sinua hylkää”

Jäi neidolle sormus, ei enempää

Talvi vieri neidon muistellessa

Luokse rakkaansa alati kaivatessa

Hän katseli merta, pihlajaa

Puusormus yhä sormessaan

Myötä kevään tuulet kertoivat –

Neidolle suruviestin toivat –

Kuollut on rakas neitosen

Kuollut antaja puisen sormuksen

Ja silmissään polttavat kyyneleet

Neito katsahti puiseen sormukseen

”Koskaan en sinua hylätä voi”

Puusormus sen lupauksen neidolle toi

Niin vaelsi neito merenrantaan

Katseli kukkivaa pihlajaa

Alle aaltojen astui hän, muistaen

Valan, ja puisen sormuksen

Vetten kätköissä, alla aaltojen

Yhä hymyillen nukkuu neitonen

Yllään valkea viitta hulmuaa

Ja puusormus on hänellä sormessaan.”

(By: Wyrd)