Lohikäärmeiden Aika

”Yö oli tumma, vain tähtinen taivas

Valaisi maata kun siivilleen nousi

Tuo käärme niin vanha, viisas ja viekas

Jok’ salat nuo syvimmät jokaisen tiesi

Siivekäs lapsi lohikäärmeiden suvun

Kiiltävät suomut ja silmissään taikaa

On kestänyt aikoja ilon ja surun

Syömmensä kirkkaana vieläkin loistaa

”Kai avata arkkunsa kultaisen voisi

Ja sanojen vapaana virrata soisi

Vaan hiljaisuus yössä nyt säilyä saa

Lohikäärmeiden aika on unohtaa”

Niin pilvien tasalla käärmeiden kansa

Jo kotiinsa yössä nyt kiiruhtaa voi

Kun jokaisen mielessä, tiedossansa

Menneestä sirpale lauluna soi

He muistavat kaiken, jokaisen illan

Lohikäärme ei koskaan voi unohtaa

Siksi lentävät tänään he pilvien yllä

Ja taaksensa jättävät muistojaan

”Kai levittää siipensä suomuiset voisi

Ja hetkeksi ilman vain viedä soisi

Vaan taivaalla tyhjyyskin säilyä saa

Lohikäärmeiden aika on unohtaa

Tähtinen taivas vain katsoa saattaa

Kun käärmeiden kansa jo vaipunut on

Ei muistettu mennyttä, tulevaa aikaa

Kun jäljellä enää on muistoton

”Siksi suunsa kai kaikki jo avata voivat

He muistonsa muassaan maailmalle toivat

Vielä taivas niin tyhjä voi tummentua

On lohikäärmeiden aika nyt unohtua…”

(By: Wyrd)